Yläfemma

Pikku snauza on ehkä älykkäämpi, kuin osaamme arvata. Enkä ole varma onko se aina hyvä juttu. Ramboa se välillä vedättää ihan 6-0. Varmaan muakin, en vaan huomaa sitä. Tämän päivän harjoitusten tuloksena pikku snauza heittää sujuvasti yläfemmaa. Coolimpana kuin koskaan.

Bertulle temppujen opettelu on huomattavasti helpompaa kuin Ranelle aikanaan. Esitän tempun ensin Rambon kanssa, josta Berttu ilmeisesti poimii jotain koska kovin montaa toistoa se ei tarvitse hiffatakseen homman. Ehkä keskuudessamme on lapsinero?!

Berttulainen osaa jo siis ylävitoset, istu, maahan, paikka, seiso. Paikka tapahtuu siten, että laitan pojat istumaan, käännän selän ja kävelen pois ja tulen takaisin. Koirat eivät saa liikkua. Ja hienosti menee. Rambon temppusarja sisältää istu, yläfemma, maahan, pum (eli leiki kuollutta), kieri. Näiden lisäksi se toki tottelee tokokäskyjä (jää paikalleen, seuraa, tulee sivulle, etc..). Ja seisoo kuin mestari. Sehän on nyt mätsäreissän tullut todistetuksi.

Rambolla alkaakin agilitytreenit elokuun puolivälissä. Veisin sitä mielellään tokoonkin, koska se on nauttinut siitä niin paljon. Sen silmistä näkee, kun se tsemppaa ja on ylpeä suorituksistaan. Ja halutessaan se on maailman tottelevaisin koira, mahti snauza.

Berttu saa käydä tokon alkeet ennen agilityn aloitusta. Treeneissä on niin paljon helpompi ohjata koiraa, kun perus käskyt on selkäytimessä + en tykkää ohjata remmin kanssa, kun se on aina tiellä. Bertun isä Jettaharjun Achilleius on varsinainen agility kunkku. Olisikohan jotain periytynyt vauvallekin? Rambo on niin innoissaan agilitystä, että se menee kuin vettä vaan. Vaikka niin yleensä kaikki mihin se jaksaa kunnolla keskittyä.