Hieman lasikistunut bloggaaja täällä terve.
Olemme siis muuttaneet pois keskustan humusta Lauttasaaren ihanaan rauhaan. Pojat ovat niin saarelaisia. Tyttöystäviäkin on löytynyt. Berttu on ihastunut naapurin 15 vuotiaaseen terrieriin, kun taas mummoterrierin mummo-omistaja on ihastunut Berttuun. Terrierirouvan nimi taitta olla Emmi ja Emmillä on kova meno koko ajan, kuin myös omistajarouvalla. Rambo ei vielä ole löytänyt mielitiettyä, mutta mies viriilissä iässa on kiinnostunut kaikista tytöistä. Ja niitähän täällä saarella riittää.
Ulkoilu on noussut arvoon arvaamattomaan, kun maastot on vähän toista luokkaa. Nimittäin sata kertaa parempaa verrattuna edelliseen. Ovesta ulos ja ollaan rantaraitilla, joka kiertää saaren ympäri. Matkaa taitaa tulla noin 12 km. Meidän kadun päässä on mahtava metsä, jossa jäppiset voi juosta hölkätä ihan vapaasti. Hoitopaikkoja saarella on useampi, viimeksi käytimme Paulan&Petterin palveluita. Jäälle pääsee juoksemaan koska vaan ja Espoon puolelle ollaan kävelty rantabulevardia pitkin. En keksi poijille parempaa paikkaa.
Berttu täyttää kohta vuoden ja säkä on Ramboa hieman korkeampi. Mutta iso mösjöö kyrää massalla ja pistää hernekepin ruotuun. Muutaman kerran leikit on menneet sen verran rajuksi, että maailman pisimmän pinnan omaava isoveikka on joutunut kyykyttämään erittäin ärsyttävää pikku äijää ihan kunnolla. Pepeto ei paljon ärhentelystä maindaa ja jatkaa leikkejään. Jos / kun taistojen taisto saaren herruudesta käydään uskon, että kruunu asetetaan valkoisen jäppisen päähän.
Pikku Bertulle on muotoutunut mahtava luonne. Tai oikeastaan koominen luonne kuvaa sitä paremmin. Rambon ollessa kiltti, tottelevainen seuramies Berttu on aivan toista maata. Se on paljon aktiivisempi ja tyrkympi. Se ei varsinaisesti kaipaa sylissä oloa ja haleja, kuten Rambo välillä, mutta kertoo kyllä kun hellyyttä saa jakaa. Pepeto parkkeeraa nenän eteen ja käskee lattialle (se muuten juttelee muutenkin paljon). Käskyn jälkeen on mentävä lattialle makaamaan jolloin se tulee puskemaan ja halimaan. Lopuksi maataan vierekkäin lattialla selällään. Korkeinta ystävyyttä.
Pepeto on äänille paljon herkempi kuin Raunolainen. En tiedä mistä se johtuu, koska en ainakaa muista, että pieneä olisi jäänyt jotain ikävää muistoa liittyen koviin ääniin. Tästä syystä se hakeutuu aina paikkoihin joissa on katto, esim. pöydän alle, kaappiin, etc. Olemmekin rakentaneet omat turvapaikat joka huoneeseen, ettei uuden kodin äänet jännitä liikaa. Yksiöt on sijoitettu molempiin makkareihin ja eteiseen. Siellä se sitten köllii muina koirina omissa yksiöissään.
Sunnuntaina tulee vieraita ja pojat on pantu pyhäkuntoon. Onnistuin saksimaan Rambon mahakarvoja taas sen verran, että ihan just ei olla näyttelyyn menossa. En ymmärrä miten aina kykenen sabotoimaan toisen hienoa turkkia. Korvat, tassut ja häntä siistittiin. Parta ja tassut pestiin ja föönattiin. Rambolta vetelin pohjavillaa pois ja Berttua furminoin, siinä on karvaa kuin jääkarhussa. No nyt on pojat komeina, saaren cooleimpina kundeina.
Niin ja Raija, meille siis kuuluu erittäin hyvää.
Rambo ja Berttu pääsevät useankerran viikossa juoksemaan jäälle. Kuvassa Rauno toimituksella laiturin juurella.
