Kohta karuselli suuntaa maalle

Ihana kesä. Pojat on ihan irti ja nauttii täysillä jatkuvasta ulkoilusta. Rambo on kunnostautunut uimarina tai lähinnä matalan alueen kahlarina. Pepeläinen taas todellisenä kiusankappaleena, kohteena tietenkin Rambo raukka. Leikit alkavat olla jo aika rajuja, joka ilta tuntuu olevan pientä kärhämää ilmoilla. Kyllä Rane puolensa pitää, mutta kun hommat yltyy jo murinan, puremisen ja viiksien heiluttelun jälkeen aika koviksi se osoittaa olevansa isompi ihminen ja luovuttaa. Tästähän pikkuveijari nauttii ja ottaa kaiken ilon irti. Välillä se myös riiviö niin pahasti, että vaikka isoveikka lopettaa nahistelun se ampuu silti päälle. Raunolaisella on iso sydän ja pitkä pinna.

Viikon päästä karavaani lähtee taas maaseudun rauhaan Pohjois-Karjalaan. Pojat pääsee kirmaamaan koirien ja hevosten kanssa. Katsotaan kuin tänä vuonna käy. Viime kesänä Rambo härnäsi viikset vinossa heppoja, haukkui ne aitauksen reunaan ja kävi vetämässä spurtit aitauksessa. Koitin kertoa, että jos ponilta tulee monoa niin se on nirri pois. Ei mennyt jakeluun. Pepeläinen oli viime kesänä niin pieni raasu, että ei ymmärtänyt tämän ilottelun päälle. Se istui iltaisin yksi laiturin nokassa ja katseli järvelle. Varmaan mietti syntyjä syviä. Ehkäpä sama show jatkuu tänäkin kesänä.

Kesä tulla tupsahti saarellekin

Voi miten nauttivatkaan pojat keväästä ja kesän tulosta. Uusia harrastuksia uinti, kahluu ja uudella takapihalla sutena juokseminen. Rambo keskittyy vesihommiin ja haluaa lähes päivittäin uimaan. Merivesi onkin jo lämmennyt ihan kivasti. Berttu on osoittanut lahjoja nopeudessa ja nokkeluudessa, hän keskittyy takapihan juoksuradoittamiseen. Aina kun tilanne sallii, eli kun lapset ei leiki ulkona niin Bertil pääsee lenkin päätteeksi vetämään viikset hulmuten kiekkaa. Pikkutyyppi juoksee huomattavasti Ramboa nopeammin ja juoksuttaa isoveljeään ihan urakalla. Mikä on kyllä hyvä, koska Raunolle on päässyt kertymään vähän makkaraa masun ympärille. Toisinpäin homma toimii rannalla, kun Rauno hakee kepit vedestä ja Pepeläinen odottelee vesirajassa. Sitten alkaakin armoton taistelu, minkä Rambo yleensä voittaa, kun ymmärtää mennä vähän syvemmälle.

Kevät on tuonut myös kaikkien ihanien uusien tuulien lisäksi vähän ihmetystä, kun mopot ja vespat ovat ilmestyneet katukuvaan. Pepe on ilmeisesti pelästynyt kotikadulla kovaa moottorin ääntä eikä enää tykkää kävellä lenkin aluksi/päätteeksi kotikatua. Rambo ei ajokeista välitä. Kotona myös pidetään kadulle olevat ikkunat kiinni, kun niistäkin tulee ajoittain pelottavia ääniä jolloin Berttu kalppii pöydän alle häntä koipien välissä ja korvat luimussa. Onneksi pahimmasta ollaan ehkä jo päästy yli.

Vähän ollaan pihalla harjoiteltu pyörän kanssa juoksemistakin. En kyllä uskalla tehdä sitä noiden vikkelä viiriläisten kanssa muualla. Varsinkin Rambo nauttii, kun saa juosta lyhyen matkan kovaa vauhtia (+tekee edelleen hyvää makkaroille). Joku kaunis päivä tässä haetaan vintiltä agility esteet ja tehdään pihalle rata.

Berttu Pihkatassuilla, Rambo naisissa

Jännä päivä. Rambo pääsi hengaileemaan tydy-ystävä Mirkun kanssa ja Pepeto Hattulaan Pihkatassuille. Nyt molemmat vetää lonkkaa kaikkensa antaneena. Tässä muutama kuva peltolenkistä Hämeessä. Pikku mösjöö sai pellolle seuraksi äitinsä Telman ja lapsuuden bestiksen Myrtin.


Rambolla oli mennyt Mirkun kanssa Espoossa tosi hyvin. Vähän oli jähistystä ilmoilla, mikä ei ole ihme koska onhan Mirkku vetävä pimu. Tosin heti kotiin palattuamme tapasimme, nykyään molempien poikien ihastuksen Emmi mummon (15 vuotias terrieri). Emmi on sitten ihana!

Äiti ja poika.

Telma, Myrtti & Berttu.

Telma äiti.

Pojat ottaa rennosti

Pepto on kova poika miettimään ja ihmettelemään. Tässä tapahtuu varmaan suurta aivotoimintaa. Äijä myös juttelee ja osaa olla aika vaativa niin halutessaan.

Rambo ja Berttu pääsevät useankerran viikossa juoksemaan jäälle. Kuvassa Rauno toimituksella laiturin juurella.

Saaren elämää

Hieman lasikistunut bloggaaja täällä terve.

Olemme siis muuttaneet pois keskustan humusta Lauttasaaren ihanaan rauhaan. Pojat ovat niin saarelaisia. Tyttöystäviäkin on löytynyt. Berttu on ihastunut naapurin 15 vuotiaaseen terrieriin, kun taas mummoterrierin mummo-omistaja on ihastunut Berttuun. Terrierirouvan nimi taitta olla Emmi ja Emmillä on kova meno koko ajan, kuin myös omistajarouvalla. Rambo ei vielä ole löytänyt mielitiettyä, mutta mies viriilissä iässa on kiinnostunut kaikista tytöistä. Ja niitähän täällä saarella riittää.

Ulkoilu on noussut arvoon arvaamattomaan, kun maastot on vähän toista luokkaa. Nimittäin sata kertaa parempaa verrattuna edelliseen. Ovesta ulos ja ollaan rantaraitilla, joka kiertää saaren ympäri. Matkaa taitaa tulla noin 12 km. Meidän kadun päässä on mahtava metsä, jossa jäppiset voi juosta hölkätä ihan vapaasti. Hoitopaikkoja saarella on useampi, viimeksi käytimme Paulan&Petterin palveluita. Jäälle pääsee juoksemaan koska vaan ja Espoon puolelle ollaan kävelty rantabulevardia pitkin. En keksi poijille parempaa paikkaa.

Berttu täyttää kohta vuoden ja säkä on Ramboa hieman korkeampi. Mutta iso mösjöö kyrää massalla ja pistää hernekepin ruotuun. Muutaman kerran leikit on menneet sen verran rajuksi, että maailman pisimmän pinnan omaava isoveikka on joutunut kyykyttämään erittäin ärsyttävää pikku äijää ihan kunnolla. Pepeto ei paljon ärhentelystä maindaa ja jatkaa leikkejään. Jos / kun taistojen taisto saaren herruudesta käydään uskon, että kruunu asetetaan valkoisen jäppisen päähän.

Pikku Bertulle on muotoutunut mahtava luonne. Tai oikeastaan koominen luonne kuvaa sitä paremmin. Rambon ollessa kiltti, tottelevainen seuramies Berttu on aivan toista maata. Se on paljon aktiivisempi ja tyrkympi. Se ei varsinaisesti kaipaa sylissä oloa ja haleja, kuten Rambo välillä, mutta kertoo kyllä kun hellyyttä saa jakaa. Pepeto parkkeeraa nenän eteen ja käskee lattialle (se muuten juttelee muutenkin paljon). Käskyn jälkeen on mentävä lattialle makaamaan jolloin se tulee puskemaan ja halimaan. Lopuksi maataan vierekkäin lattialla selällään. Korkeinta ystävyyttä.

Pepeto on äänille paljon herkempi kuin Raunolainen. En tiedä mistä se johtuu, koska en ainakaa muista, että pieneä olisi jäänyt jotain ikävää muistoa liittyen koviin ääniin. Tästä syystä se hakeutuu aina paikkoihin joissa on katto, esim. pöydän alle, kaappiin, etc. Olemmekin rakentaneet omat turvapaikat joka huoneeseen, ettei uuden kodin äänet jännitä liikaa. Yksiöt on sijoitettu molempiin makkareihin ja eteiseen. Siellä se sitten köllii muina koirina omissa yksiöissään.

Sunnuntaina tulee vieraita ja pojat on pantu pyhäkuntoon. Onnistuin saksimaan Rambon mahakarvoja taas sen verran, että ihan just ei olla näyttelyyn menossa. En ymmärrä miten aina kykenen sabotoimaan toisen hienoa turkkia. Korvat, tassut ja häntä siistittiin. Parta ja tassut pestiin ja föönattiin. Rambolta vetelin pohjavillaa pois ja Berttua furminoin, siinä on karvaa kuin jääkarhussa. No nyt on pojat komeina, saaren cooleimpina kundeina.

Niin ja Raija, meille siis kuuluu erittäin hyvää.

Joululoman kuvasatoa susirajalta

Lampo on Valtsun bestis.

Pepe vetää lonkkaa herra hiiren kanssa.

Komea poika.

Veljekset kuin ilvekset ja Jeje eno.

Miehekkäitä kavereita

Pojat kävivät juhlapyhiä varten trimissä. Jouluna pitää olla siistinä poikana. Aika miehekkäitä kavereita, eikö? Tällä kertaa käytiinkin aivan uudessa paikassa, Timmi Trimmissä Espoon Kivenlahdessa ja oikeen tyytyväisiä oltiin. Pikku mösjööllehän tämä oli ensimmäinen kerta, kun parturoitiin ihan kunnolla. Kiltisti se oli kuulema ollut, mikä herättää pientä ihmetystä hänen luonteensa huomioon ottaen. Rambohan on aina suht kiltisti, mutta pylly on paha. Siihen ei saisi koskea kukaan. Kuonokopassahan se pyllyn alue sitten laitettiin kuntoon. Rambosta tuli yhtä miehekäs kuten aina trimmin jälkeen ja pikku Bertustakin kuoriutui kunnon snauza muhevine viiksineen.

Jotenkin ne on nyt niin super sulkkuja, kun molempien nappittavat silmät näkyvät kunnolla. Noilla katseilla tienataan vielä useampi keksi ja uusi suosikki purukrokotiili.

..keksi tänne. NYT! ..kun näytetään näin sulkuiltakin. NYT!